Flippareiden nousu ja tuho

Täällä on kallista!

Tai siis kalja on kallista. Ruoka ei. Perusbissestä peruspubissa saa maksaa 7e. Ruokaa saa kikkareista parilla eurolla. Taidan keskittyä syömiseen ja kävelyyn. Paree niin.

Ensimmäinen yö takana ja jonkinmoinen jetlagi ja siitä selviäminen takana. Joosen taktiikka jetlagiin on nukkua vuorokausi kiinni eikä valvoa. 10 tuntia unta takana. Kahden vuorokauden unisaalis on siis jotakuinkin 25h. Born to be a sleeper. Jotkut ovat. Omituisia unia näin. Hampaat putos taas ja sitten näin unta yhdestä vanhasta lukiokaverista jota en ole nähnyt sitten vuoden 1995 ja nyt in real life se pyysi mua tänä aamuna fb-kaveriksi. Hämmentävää.

Uni ei ollut seksuaalista luonteeltaan.

Eilen käppäilin ympäri Katongia. Siisti ranta. Ihmiset grillaa perheittäin. Alamittaiset thaimaalaiset huorat päivystävät. Pimeää, kuumaa, kosteaa. Yksinäisyyttä mietin ja olin yksin. Kontrasti pariin viime viikkoon oli valtava. Mutta toisaalta pari viime viikkoa eivät olisi ehkä olleet niin mukavia ellen olisi tietänyt lähteväni. Sepä se kai se "täysiä elämisen" salaisuus on. Tietää lähtevänsä. Joskus luulin että se johtaa siihen, että yrittää repiä elämästä kaiken nautinnon, mutta kai se oikeastaan on sitä että nauttii tilanteesta täysillä ja antaa sen johtaa mihin tahansa seuraavaan tilanteeseen ja nauttii sitten siitäkin. Mutta sitten toki tavallaan vain ajelehtii. Missä on kontrolli? Mitä on kontrolli? Onko se tarpeellista jos nyt kuitenkin on sen verran "hyvä" ihminen että alamittaiset thaimaalaiset huorat säälittävät  enemmän kuin kiihottavat? Emmää tiä. Moraalinen patetia tähän heti aamutuimaan vassokuu vaan.

Uudet flipflopit kuolivat ennenkuin sain niistä rakkoja. Ehkä se oli jumalallinen väliintulo. Ai niin. Kävin illalla hindutemppelissä. Jännä kokemus. Vaikea selittää. Siellä jengi seurusteli keskenään ja välillä heittäytyi avoimesti palvomaan jotakin jumalaa. Olin liikuttunut ja ulkopuolinen kun en osannut. Toisaalta osasin. Tai tuntui ihan asiaan kuuluvalta että en osannut. Tai en ollut ulkopuolinen siksi että kukaan muu olisi pitänyt minua ulkopuolisena. Juttelin siinä sitten yhden srilankalaisen opettajan kanssa jonka ensimmäinen kysymys oli että "koinko jotakin". Tavallaan hienoa että näkymättömästä voi puhua niin arkipäiväisesti ja paineettomasti.

Ugh. Menen aamutoimille ja ostamaan uudet fliparit. Ja kävelemään pikku-malesiaan, pikku-arabiaan, pikku-kiinaan ja pikku-intiaan. Ja syömään. Näe puoli maailmaa yhdessä kaupungissa.

Ses.