Luottamuksesta

Moi.

Koskapa eilinen oli vähän väsynyt postaus, niin tänään sitten toisenlaisiin aiheisiin.

Oli nasta päivä. Oltiin toisen DM-kandin kanssa tekemässä ja HARJOITTELEMASSA taitoja. Taidot menivät kivasti kun harjoiteltiin. Muutenkin päivä oli vain 9-18 hyvin rauhallisella temmolla eikä tarvinnut huoltaa kuin omat kamansa. Mod & cool.

Reenaaminen on kivaa. Keskittyminen on kivaa. Oppiminen ja onnistuminen on kivaa ja parasta oli päivän viimeinen sukellus. Siinä aluksi vaihdettiin kamat toisen Dm-kandin kanssa(maski, räpylät ja koko hela kamapaketti) veden alla samasta annostajasta hengittäen. Eli vaihdeltiin yhtä ilmanlähdettä. Treenin tarkoitus oli stressinhallinta ja vaikka ei siinä varsinaista vaaraa ollut (kouluttaja koko ajan vieressä ja pintaan pari kolme metriä), niin kyllä siinä kemikaalit kehossa jylläsi. Parasta oli se, että siitä huolimatta aika rauhassa pystyttiin ottamaan.


Alussa oli tosin hassua, kun vaihdetiin maskit ja lievän sähellyksen seurauksena maskit eivät vaihtuneet. Seuraavalla yrityksellä maskit vaihtuivat, mutta minä vetäisin sen väärinpäin päälle. Siitä eteenpäin luottamus itseen ja kumppaniin kasvoi ja kamat vaoihtoivat omistajaa veden alla. Se on kuulkaa mahtava fiilis, kun huomaa että voi luottaa toiseen (simuloidusti) vaarallisessa tilanteessa. Oikeasti se oli todella mahtava tunne. Lähentyminen ja toisen kunnioitus ja arvostus  on jotenkin käsinkoskelteltavaa. Harjoitusta seurannut sukellus olikin sitten suurta nautintoa ja hienoja kaloja ja naurua täynnä.

Et silleest.

Ja kouluttaja kysyi tänään epäsuoraan, että jäänkö heinäkuuksi sukelluspalkalla työharjoittelijaksi. Otin sen kunnianosoituksena. Voisin jäädäkin. Vaikka rahaa ei tipu, niin tulevaisuudelle tällä alalla se antaisi kivan alkusysäyksen nääs.

Et tälleest.

Heikki ja Saara. Kiva pari.

Huomenna toisenlaista meininkiä kun henkilökohtaisten taitojen kehittämisen parista palataan asiakaspalvelun ja vastuunottamisen ja velvollisuuden mielenkiintoiseen maailmaan.