Oi Yö! Sä aina silloin oot, mitään päivyttä ei oo.

Meren mies sanoo si ja so.

Mikäs nyt on? Keskiviikko. Joo. Viikko saarella takana. Alla parikymmentä sukellusta täällä.Olen AOWD ja opiskelen EFR:ää ja RD aloitetaan varmaan huomenna ja ensi viikolla on 40 täynnä, joten päästään aloittamaan DM.

Egoistinen meritähti

Ettäs tiedätte.

Sukellettu siis on. Eipä juuri muuta. Ihmisiä olen tarkkaillut ja itseäni ja. Eilen oli yösukellus ja sepä oli jännää. Ekaa kertaa jouduin kunnolla kontrolloimaan mielikuvitustani - tähän asti tämä on lähinnä ollut kropan hallintaa - kun päräytimme pimeässä parissakymmenessämetrissä olevalle pienelle hylylle. Hylyllä olen jo ollut useasti ja eilenkin onnistuneesti suunistin sinne päivällä, mutta pimeys tuo omat mörkönsä mielen syövereistä. Onnistuin joskus panikoimaan jopa Treen uintikeskuksen uima-altaassa, kun ajattelin että siellä on piraijoita. Nyt oli vähän tukalammat paikat. Mutta onnistuin ja siitä tuli hyvä mieli. Onneksi en edes tajunnut jännittää, kun en tiennyt että tuo on minulle jollakin lailla tiukka paikka tai että tuommoinen ominaisuus on. Siinä on vähän sama fiilis, kun ajaa pimeässä talvella tiellä jossa ei ole valoja ja sataa lunta ja näkee vain omat valonsa. On pakko vain luottaa. Jos sieltä joku hyppää eteen, niin sille ei voi mitään. Sama sukellettaessa. Jos tulee mörkö ja syö niin ei sille voi mitään. Ja mörköjä meressä on kuitenkin vähemmän kuin hirviä härmässä.

Hyvä kombinaatio omaa vastuuta (jos mokaa , niin todennäköisesti se on oma moka) ja herran haltuun heittäytymistä.

Semmottis.

Pari leijonakalaa ja parviainen

Ihmisiä olen tarkkaillut joo. Täällä on melkoisia persoonia. Ihmettelen  väliin kuinka ihmiset voivat olla niin varmoja asioistaan ja ulkopuolisena katsellessa toimivat kovin ristiriitaisesti. Mikäpä siinä. Aina kun menee hermot jonkun kanssaihmisen rasittavaan ominaisuuteen, niin toisaalta heti näkee niitä hyviäkin ominaisuuksia ja asioita joista voi oppia. Ja mikä minä olen tuomitsemaan ketään. Omat rajat pitää pitää ja yritää olla oma itsensä (reissatessa vähän vaikeaa, kun valittavana on rajallinen määrä seuraa ja pitää sopeutua tai olla sopeutumatta siihen. Toisaalta se on hyväkin homma. Normielämässä ei välttämättä antaisi ihmisille tai oikeastaan itselleen aikaa mahdollisuuksia edes nähdä niitä hyviä puolia itseään rasittavien alta.) Ainahan sitä voi lähteä pois jonkun luota jos ei jaksa. Niin kauan kuin ei ole asiakaspalvelija-asiakas -suhteessa. No mä olen jo vähän lipsunut DM-kandiks. Teen jo vähän noita keskuksen hommia ja mikäpä siinä .Päivät kuluvat  kivasti.

Hapan silli

Olikos se nyt maanantai kun oli ekaa kertaa semmoinen olo. että mitä minä täällä teen. Silloin kaikki tuntui väärältä ja tunsin itseni idiootiksi kun varasin näin pitkän reissun. Olisi ollut kiva olla Suomessakin kavereiden ja sukulaisten kanssa ja silleen. Ja olisihan se. Ja pääseehän täältä pois aiemminkin jos prioriteetit muuttuvat. Mut nyt on ihan jee meno ja tänne tuli eilen yksi DMmä jonka kanssa pääsee sukeltamaan vähän haastavampia sukelluksia. Ja se on tarpeellista motivaation kannalta. Ja siinä ottaa vastuuta enemmän kuin kouluttajan kanssa sukellettaessa ja vastuuhommaahan tää on jos tätä joskus aikoisi työkseen tehdä. Että se siitä vastuunkantamisen valittamisesta. Itse minä sinne ikeen alle itseni tungen. Pöljä.

No se on minun ristini.

Ja täällä on ihan kivat olosuhteet sen kanteluun. Sääkin on vähän viilennyt. Ei ole kuin ehkä 30 astetta. Kroppa on tottunut lämpöön kivasti.  Sielläkin on näemmä lämmin. Onhan se kiva.

Olette ajatuksissani aika-ajoin.

Jürgen. Tuo dresdeniläinen taistelusukeltaja.

Mä lähen ny puljaan tonne mereen ja leikkimään Annen kaa.