Ratkaisuista

Trilogiaa pukkaa näemmä.

1. Hienoimpia asioita mitä veden alla mielestäni näkee, ovat suuret pikkukalaparvet. Niiden liikkuminen on uskomatonta. Niiden puolustustaktiikka on käsittämätöntä. Emmää osaa enkä halua sitä edes yrittää kuvata. Pari päivää olen peuhannut kalaparven keskellä. Niillä on oma tapansa ratkaista syödyksi tulemisen ongelma.

2. Veden alla asiat tapahtuvat nopeasti vaikka kaikki on hidasta. Tuli tilanne. Ei minulle. Olin tosin samalla sukelluksella ja tavallaan asemani puolesta vastuullisessa asemassa. Kenellekkään ei sattunut mitään ja itse olin turvassa, mutta silti. Ihmiset toimivat oudosti paniikissa ja sitä ei sovi aliarvioida. En jaksa selostaa tilannetta, mutta todennäköisesti siitä sain parhaan opin mitä tällä kurssilla tulen saamaan: laskeudu aina samaa vauhtia kuin  parisi. Tämä pätenee ihan kaikkeen. Aivan kaikkeen. Oppilaskolleegani hoiti tilanteen ihailtavasti. Arvostan.

Ihmettelen sitä, että väen väkisin sitä hakeudin asemiin, joista ei ole muita ulospääsyjä kuin itselleen anteeksi antaminen. Ja nyt ylättäen sukellusanalogia: jos kohtaat ongelman veden alla niin minun asemassani pitää tehdä ratkaisuja. Pitää samantien arvioda kuka on eniten  avun tarpeessa, millaista apua voisi antaa, aiheuttaako itse toiminnallaan tilanteen pahentumisen, onko auttaminen kohtuullisen turvallista itselle ja pystyykö elämään itse sen ratkaisun kanssa mitä sitten ikinä tekee. Ko. tilanteessa kaikki olisivat voineet toimia toisin (paisi ihminen jolla oli ongelmia), mutta ei toimittu. Kaikki tekivät omat ratkaisunsa. Kenellekään ei sattunut mitään, mutta silti kaikki olisivat voineet toimia paremmin. Eli se kysymys mitä esitän on: miksi hakeudun asemiin, jotka tuovat pintaan syyllisyyden vaikka toimisi jopa  paremmin kuin omat resurssit edes riittävät.

Se syyllisyyden tunto on aika ytimessä.  Anteeksi antamista hakenen.

Sankaruudesta en puhu. Puhun siitä kuinka ihmiset toimivat ja tekevät ratkaisuja vaikka ratkaisu sinänsä on riski, oma harkintakyky epäilyttää ja tulevaisuus ratkaisun kanssa pelottaakin. Se on ihailtavaa.

Et silleen.


3.  Opinnot menevät hyvin. Toimin itsenäisesti. Kasvan. Luotan itseeni ja tiedän koko ajan enemmän, mitä teen itseni kanssa veden alla ja mitä teen toisten kanssa veden alla ja tiedän että itse tykkään olla veden alla. Alan arvostamaan enemmän ihmisiä. Alan ihmisiä ja asiakkaita. Jengillä on usein yllättäen kusi sukassa kun ne tulevat sukeltamaan, mutta parasta on se että suurin osa myöntää sen eikä edes leiki sankaria. Jotkut sukeltavat, toiset eivät. Se on aivan se ja sama. Minun hommaani loppujen lopuksi on vain luoda mahdollisuus ihmiselle mennä veteen tai itsekunnioituksensa säilyttäen todeta että se ei nyt tällä kertaa ollut hänen hommansa. Siihen sitten kyllä sisältyy aika lailla kaikenlaista.

Olishan tässä vaikka mitä. Väsymys vaan taas vie miehen ja ajatus ei taivu sanoiksi. Kolme viikkoa saarella eikä ole ollut tylsää hetkeä. Kovaa työtä ja hauskaa sen työn parissa pääosin.

Jaa niin. Ostin sitten itselleni kamat ja jään saarelle heinäkuuksi duuniin.

Aasiankierros jämähti siis tänne.

Saa tulla käymään.