Pelkäsin, että loukkaantuuko se niistä, mutta näytti ymmärtävän että niillä on jälleenmyyntiarvoa.
Mulla on siis liikaa roinaa.
Plää. Viimeiset päivät on raskaita. Varsinkin kun tää on tälläistä odottelua ja rahan kanssa kituuttamista. Nyt on asemapaikkana Hat-Yai. Bangokista 1000km etelään. Tämmöinen ruuhkainen kauppakaupunki.
Torstai-iltana löysin pari ranskalaista ja lähdin toisen kanssa diskoon. Eka diskokeikka tällä reissulla. Oli kokemus. Porukkaa oli ja keski-ikä ehkä 15. Olin suosittu poikien keskuudessa ja hengailin leikkareiden kanssa. Havaitsin aika nopeasti, että en pitänyt siitä ranskiksesta ja feidasin törkeesti omille teilleni. Annoin yhdelle pojista hattuni ja lähdin kadulle oppimaan, että se mitä olen kanaksi luullut onkin possua. Menin siis yökeitolle kadulle. Laumoittain teini-ikäisiä huoria. Laumoittain. Ja kyseessä oli ihan paikallisten paikka. Jännä maa.
Perjantai aamunla sitten junaan ja odotamaan toista junaa ja junailua ja nyt junan odottamista. Viisi tuntia kulutettavana ja sitten poistun maasta Malesian puolelle. Eilinen junailu meni lopulta ihan mukavasti Tuntematonta Sotilasta kuunnellen (vihdoin viimein jaksan kuunnella äänikirjoja. Se on oikeastaan aika leppoista hommaa. ja siinä on hyvä lukija. Linna ei ole sanankäsittelijänä mikään notkelo, mutta on se tarkka. Ja laajakatseinen. Ihailtavaa).
Paikallinen solidaarisuus on kyllä ihailtavaa. Junissa pörrää jos jonkinlaista ruokakaupustelijaa eikä se mitenkään haittaa junaravintolan pitäjiä. Palvelu pelaa. Mut junapalvelija juotti mukavaksi ja loppumatkasta eräs paikallinen jatkoi siitä. Tiedä sitten miten tavat muuttuvat, kun tästä siirryn muslimimaahan.
Plää. Ei oo kivaa, kun ei oo omaa paikkaa. Junassa menee ihan mukavasti kun on oma paikka ja matka taittuu, mutta tämä roikkuminen on tylsää. Kitumailit. Kaksi yötä jäljellä, että nyt vaan malttia.
Postitoimisto pitää etsiä ja lähettää takaisin Phukettiin pari kirjaa jotka sieltä lainasin.
Hiljalleen se aika lompottelloo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti