Muutun vatkuliksi.

55 päivää reissussa. 3/4 takana. Nyt aivot sulaa ja levottomuus valtaa miehen.

Liikkeelle pitäisi päästä.

Ostin just junaliput Hat Yaista Singaporeen. Juna lähtee kahden viikon päästä lauantaina. Bussi Phuketista Hat Yaihin la-aamuna ja matkaa tulee siis tuommoiset 36h. Pari pysähdystä. Lounas Hat Yaissa ja aamupala Kuala Lumpurissa ja illallinen Singaporessa ja aamupala myös ja sitä seuraava aamubradari Frankfurtissa ja lounaaksi Hkiin.

Eli semmoisia suunnitelmia. Kytkinjalkaa vipattaa tosissaan, kun tämmöisiä mietin. Malttia malttia.

Päivän ogelma on se, että Phuketin toimistosta olivat soittaneet. Arvatenkin kysyvät tulenko tekemään sitä huoltoa. Nyt mietin että miten asiallisesti ilmoitan, että kiitos mutta ei kiitos. Phuketiin menen tässä vielä varmaan viimeistään maanantaina hoitelemaan asioita ja ottamaan saarilomaa, mutta haluan kuitenkin lomailla. Tai kyllä mä haluaisin jeesatakin, mutta mielummin haluan tehdä omia asioitani kuin viettää päiviä hikisessä kopissa fiksaamassa toisten tavaroita ilmaiseksi. Vaikkakin siinä aika kuluisi mukavasti ja kontakteja tulevaisuuteen saisin.

Mutta oikeasti. Kun en mä halua tehdä sitä niin sitten pitää olla rohkeutta sanoa se.

Ja nyt tätä tylsyyttä pitää vain oppia kestämään. Löytää sieltä se elämä.


Lievän korvatulehduksen kehitin. Että nyt ei sitten myöskään sukelleta pariin päivään. Riippumattoa riippumattoa... Luen. Löysin sattumalta Aravind Adigan kirjan "the White Tiger". Se on mainio. Intiaa vähän toisesta näkökulmasta. Mitä sen hymyn ja nöyryyren takana oikein on. Suosittelen kaikille. Ja sitten luen ristiin Tervon ekaa. Pohjanhovia. Osaa sekin kyllä kirjoittaa.

Molemmat saa miettimään, että mikä nyt sitten on oikein ja mikä elämää.

Eli kaikki hyvin. Toimettomuus vaan tekee höperöksi. Aamut menee vielä hyvin, kun olen kehittänyt rannallajuoksu-rutiinin ja sitten nautinnollinen puuro-kahvi-kananmuna -aamupala. Mutta jos ei ole sukeltamista, niin sitten on vaikeaa. Tai toisaalta. Nyt on kello täällä 16 ja en ole em. asioiden lisäksi tehnyt mitään. Eli meneehän tämä näinkin. Kun ottaa rauhallisesti.

...kun vain ottaa rauhallisesti.