Hybris

Onnettomuudet ovat useiden sattumien summa. Lähes jouduin. Tuli pieni paniikki tänään. Hommaan varmaankin vaikutti ainakin:

1. edellisillan jäykkä viina + energiajuomadrinksut.

2. Viiden tunnin katkonaiset yöunet rottien ja yönteisten hyönteisten pelossa (maalla on kaikenlaista)

3. Epäluottamus varusteisiin

4. Huonot olosuhteet.

5. Epävarmuus ilmankulutukseeni.
 

Oikeasti alkoi ahdistamaan enemmän kuin ikinä missään. Ei hyvä homma kolmenkymmenen syvyydessä kovassa virrassa. Piti kontrolloida itseään ihan tosissaan, että pysyin kohtalaisen rauhallisesti pinnan alla ja keskeytin sukelluksen. Vähän liian nopeasti nousin silti ja nyt katsellaan tuleeko oireita. Vakuutukset on onneksi kunnossa keskiyöstä alkaen :)

Opettavaa. Aika kovalla kädellä opettavaa. Mietin nyt tietty sitten sitäkin, että onko minusta tähän. Toisaalta ei kai tarvi ollakaan, jos niikseen tulee.

Heti mentiin kyllä uudestaan  veteen ja vaikka se ei kivaa ollutkaan (ekaa kertaa en tunne oloani varmaksi vedessä. Mistä se nyt tulee?) niin varmaan hyvä mennä heti uudestaan. Ja illalla vielä kerran. Ihan rauhassa ja matalalle.

Mut en mä välitä tosissaan sellaisesta sankarisukeltamisesta. Ei oo mun juttu.  Harmi mut niin on. Homman pitä relaa ja hauskaa. Suorittaminen ja todistaminen ja muiden tasoon pyrkiminen ei oo. Ehkä stressikynnys oli alentunut em. asioiden takia.

No mut on ny vähän surullinen fiilis. Heti kun homma ei toimi, niin löydän itseni miettimästä, että mitä mä täällä edes teen ja äitiä on ikävä. Toisaalta osasyy näihin tunteisiin on varmaan oman kropan epätasapainotus alkoholilla. Pitäisi pysyä erossa siitä ja kahvista ja liiallisesta sokerista.

Noh mut. Nyt ainakin ymmärrän ihan oman kokemuksen kautta-, että miltä se tuntuu kun ei pysty jatkamaan. Voin siis olla tulevaisuudessa empaattisempi niissäkin tilanteissa ihan omaa kyvyttömyyttäni (väliaikaista tai pysyvää - sen näyttää aika) muistellen. Ehkä tämä oli se suurin opetus, koska kuitenkin kaikesta huolimatta olkaamme ylpeitä opista jota elo  antaa. Vaikka se osoittaisi, että olemme  toisenlaisia kuin kuvittelimme.

Ja tästä ei nyt muiden kannata pelästyä pyydän. Mä otin opikseni ja katson nyt miten tää tästä etenee. Ja olen vain se mikä olen.

Elämä on suuri kusen päästä pakottaja.