El condor pasa

Riippumattopäivä.

Aamupalaksi kahvia ja banaanipannaria meren rannalla tyrskyjä katsellen. Yöllä oli myrsky ja vieläkin vähän aaltoilee.

Kallioilla oli rapuja ja semmosia matosia jotka hyppi. Mietin sit siinä, että joo. Ravuilla on tarkoituksensa. Ne putsaa merta raadoista ja muista ja laittaa tavaran kiertoon. Niillä hyppymadoilla on varmaan samankaltainen tarkoituksensa. Kaikilla primary producer planktoneilla ja muilla öttiäisillä on tarkoituksensa tässä kierrossa. Mut mikä ihme on ihmisen tarkoitus. Me vaan kulutetaan. Me ei tuoteta. Kellekään mitään. 

Rapu

No näistä linkolalaisista aatoksista ravistauduin irti ja päätin, että ihmisen tarkoitus on miettiä, että mikäs tämän kaiken tarkoitus on. Et se olis meidän duuni. Vastuullinen homma, koska kukaan muu luomakunnassa sitä ei varmaan tee. Niillä on omat hommansa. 

Mench.

No jaa. ..En mä näin teologisissa aatoksissa ole viime aikoina päiviäni viettänyt. Huomattavasti maallisempaa menoa maaseudulla . Eli sukeltanut ja roudannut ja korjannut farssinomaisesti traktoria ja silleen. 

Kubota ja Janne. Toinen toimii

Duunin tekemisestä tuli aatos: Tämä on nimittäin hyvä tilanne, että joku muu maksaa minulle palkkaa siitä, että teen täällä ilmaiseksi duunia (kateellisille tiedoksi, että ansaitulla palkallisella kesälomalla olen). Voin tehdä töitä ihan työn tekemisen ilosta. Hyväntekeväisyyspuolella saan tyydytystä, en siitä että teen voittoa tavoittelevalle yritykselle tulosta, vaan siitä että jeesailen täällä kavereita, joilla on todella pitkät päivät. Jos minä teen 10 tuntia, niin he tekevät 12-14. Ja väsäävät aikataulut ja kantavat vastuun ja silleen. Mä olen ihan tyytyväinen, kun saan tehdä painovöitä tai pestä kamoja. Helppoa hommaa. Ei vastuu kiristä. Ja on seuraa ja aika kuluu ja vähän se on välillä ihan fyysistäkuin. Ei mene vain makoiluksi. Ja voin ottaa loparit koska huvittaa ja kieltäytyä töistä, jos siltä tuntuu.

Niinkuin taidan Phuketin kamahuoltosukeisista kieltäytyä. Miksi minä lomaani viettäisin hikisessä varastossa tekemässä hommia joihin pitäisi palkata ihan rahalla yksi ihiminen. Jos tuleva kieltäytymiseni johtaa siihen, että en tänne joskus tulevaisuudessa pääse töihin (jon olen edes tulossa) niin se on sitten voi voi. Joskus pitää lopettaa varman päälle eläminen ja se aika on nyt. On varaa siihen. Enkä puhu rahasta.

Niin. Raha + työ, Vaikea yhdistelmä. Kyllähän työtä tekee mielellään, mutta raha sitten sekoittaa kuviot aika pahasti. Oikeastaan tämä on niin monimutkainen asia, että en jaksa alkaa edes mietimään sitä. Riippumatto tekee tehtävänsä.

Mistä puheen ollen. Viimeisinä aamuina olen siirtynyt nukkumaan riippumattoon aamun koittaessa. Tässä näkee aivan älyttömiä unia. Mikä lie syynä.

Ai muuten. Se mitä oikeastaan kaipaan on ystävät. Mistä sitten tunnet sa ystävän- niin se on sitten toinen asia. Kyllähän sitä ihmisiin tutustuu, mutta ystävystyminen onkin sitten vähän toisenlainen juttu. Kiva on tietää, että semmoisiakin jossakin on ja oikeastaan se riittää aika pitkälle.

Nuoruutta (no en mä vanha vielä ole) kaipaa ehkä juuri siksi, että silloin oli niin paljon ystäviä ja uusia kokemuksia joiden kautta ystävyyssuhteita syntyi. Nyt se on jotenkin vaikeampaa löytää se joku yhteinen ydin. 

Rush hour @ Siam beach

Uujee. Kävin officella. Join teetä. Maksoin tähänastisen ruokalaskuni. Söin jäätelön. Menin riippumattoon. Kuuntelin Hei-Hei Vaasa-festarin tuotokset ja oli hauskaa. Kiitos kaikille ja Inishmanin Mamban keikka kuulosti riemukkaalta. Terveisiä vaan Johan ja Matias.

Österbotten :)

Ja sit nukuin.

Välillä sitä solahtaa tähän toimettomuuteen ihan hyvin. Väliin taas tunnen itseni saaren vangiksi ja ajatus kahdestakymmenestä päivästä on raskas. Sit tekis mieli liikkua. Mutta mitä sitten jos liikkuisi. Tapaisi eriaisia ihmisiä joo. Ja näkisi paikkoja. Mut ehkä tässä nyt kandee vain kokeilla tää mahdollisuus opetella nauttimaan ihan hetkistä sinänsä ja vain siitä mitä niillä hetkillä on tarjota. Eikä hakea elämää suurempia elämyksiä.

Onhan se nyt oikeastaan aika typerää toivoa, että aika kuluisi nopeammin. Loppupeleissä sitä kuitenkin varmaan kaipaa jokaista hetkeä.

He. Mietin mikä olis semmoinen paikka ja hetki, missä haluaisin olla ja tulin siihen tulokseen että mieluiten olisin jonkun etelä-Euroopalaisen merenrantasuurkaupungin (Lissabon, Barcelona, Marseille, Genova tms) kadulla aikaisin aamulla hetkeä ennen kun saan kahvi-croissant -aamupalan eteeni. Katselisin kaupungin heräämistä ja odottaisin innolla mitä päivä tuo tullessaan. Lämpötila 21 astetta. Pieni lounaistuuli ja rekvisiittana hyvin istuva puku, päivän kulttuurikielinen lehti ja hyvä kielitaito.

Illalla tapaisin taiteilijatoverini hämyisissä kuppiloissa ja ilmassa olisi vaaraa ja edistystä ja mystisiä älykkäitä ja saavuttamattomia naisia.

Romanttinen idiootti. Takaisin bungaloville katselemaan vesipuhveleita ja ankkojen marssia sinne ja takaisin. Ne on hassuja.